Kirkontorni Tallinnassa

Mun kengät

Kenkäaarteistoni kevätmallistoa.

Notkelmien kaipuu

Vihreän, keltaisen, mäkien, mutkien ja notkelmien kaipuu saavuttaa huippunsa, kun katselee romanialaisen valokuvaaja Adrian Petrisorin kuvia. < klikkaa

Juuri tänään maanmuotojen vähäisyys harmittaa.

Vappu ainainen

Vappuna työyhteisössä kuljeskeli kolme neljä Peppiä, yksi länkkärityttö, moottoripyöräkuski, tekokuituaamutakkipapiljottihuivirouva, kissaeläin(leijona tai joku vastaava), kolme "vanhaa tätiä" ja yksi nörtti. Itse unohdin tyystin pukukoodin. Muistin sen viittä vaille kotoa lähtöä. Asu jäi puolitiehen, kun en osannut päättää olenko lippispäinen elokuvan naispoliisi poliisiopisto kolmosesta(pinkkiversio!), pelaaja(minkähän mahdollisen lajin), cheerleaderi tai joku muu ... loppujen lopuksi näytin aivan itseltäni. Siinähän ne meni vappunaamingit. Ehkäpä mulla vaan on vappu ainainen.

Kuvasin vappuna työkavereita

Glam - Punk

Beatlesin biisi, Fiona Applen tulkintana.
>>> Across The Universe

Juhlaa

Juuri hetkeä ennen ... sitä papiljottikiharoiden aukikampausta, sopivanväristen sukkahousujen etsintää, kukkien asettelua, varovaisia korkokenkäaskelia jäisellä pihakäytävällä jotta kakut saadaan ehjinä juhlataloon, lipun salkoon nostoa.

Vielä viimehetken unohduksia - se kahvimaito.
Parta- ja hajuvesien sinfoniaa, pieniä siroja käsilaukkuja, kymmeniä digipokkareita ja yksi virsikirja.


Kyselen: Mikä sinun mielestäsi on juhlan syvin olemus tai jokin leimaa-antava pikkuseikka?

Onnen oksa ja perinnelorut

Pääsiäislauantaina kuulee saman lorun useaan kertaan, eikä se ole lainkaan liikaa. Siitä riittää varmuudella koko tulevaksi vuodeksi.
Karjalaisella mummollani oli hieman erilainen loru, enkä pysty enää palauttamaan sitä mieleen. Virpominen suoritettiin jo viikkoa ennen pääsiäistä. Ja näin kai edelleenkin monin paikoin. Täällä Keski-Pohjanmaalla juuri tämä päivä on trullipäivä.

Länsi-Suomesssa on ollut vallalla enempi tai vähempi pakanallinen noitaperinne. Virpominen taas oli alunpitäen karjalainen perinne ja se liittyy ennenkaikkea Palmusunnuntaihin.
Sodan aiheuttaman muuttoliikkeen myötä karjalaisväestön mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Niin syntyi tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa pääsiäislauantaina noidaksi pukeutuneena.




Karjalaisia virpolukuja:

Virvon viipotan, varvon vaapotan.
survon suklaamunan,
silkistä sametista korpusta kanelista,
ka anna munanen,
ettei kissa nauvu ovellas,
ettei koira hauku unias,
että saisit rauhassa nukkua,
onnea, onnea, onnea!

Mie se virvon viina iest,
muna iest muksuttelen,
raha iest rapsuttelen!

Mie se virvon viisahasti
taputtelen taitavasti
rikkahaksi rakkahaksi,
ison talon isännäksi,
viien piian pitäjäksi,
neljän lehmän kaitsijaksi!
Isännälle ihravatsa.
emännälle perä leveä,
veikolle hyvä hevonen,
tyttärelle punaiset posket!
Virvon varvon vitsa on uusi
kaunis kuin kukkiva tuomi,
eläjän onnea toivotan sulle
nöyrästi vaadin palkkaa
mulle!

Tuoreeks terveeks

Virpojien virta oli tasainen. Oli noitaa, kissaa, jopa tiikeriä.
Oli kahvipannua, koria, rasiaa ja marketin muovikassia.

Meidän Maija-koiralle tämmöinen päivä on yhtä juhlaa. Se istuu aamusta lähtien ikkunassa ja tarkkailee pienten huivimummojen esiinmarssia.

Vielä oli joella hienoinen jää.

Paino noussut 2,2 kg:sta 2,7 kiloon.

Vanha emaliastia

Päivän löytö. Pohjassa elefantin kuva, kiinalaisia kirjaimia sekä teksti MADE IN THE PEOPLE´S REPUBLIC OF CHINA sekä numerokirjainsarja 303 P X 8

kierrätettyä

Tämä hylly koostuu kolmesta metalliverkkokuutiosta. En tiedä, mitä se on ollut entisessä elämässään. Veikkaan, että jonkin kauppaliikkeen säilytysritilikkö. Kokonaisuudessaan se on eräänlainen palapelimalli, jossa kuutiot voi yhdistää toisiinsa kulmista ja yksi sivu jää avoimeksi. Nykyisessä elämässään se on kirjahylly ja lisäksi valo-varjo-tilateoksen luoja.

Todos os nomes

José Saramago: Kaikkien nimet

Tämän kirjan valinnassa on kyse kynnyksen ylittämisestä, mukavuusalueelta poistumisesta, loputtomille virkkeille eksymisestä sekä kummallisille lauserakenteille kiipeämisestä.


Kirjan päähenkilöstä tiedän ennakkoon vain sen, että hän työskentelee paikallisen Väestörekisterikeskuksen toimistoapulaisena. Hakemalla hakienkaan en keksi mitään yhtä mielenkiintoista päähenkilölle annettua toimipaikkaa kuin mainittu valtion byrokratian pääkonttori.
Noo, ehkä muutaman kuitenkin.

Siitäkin huolimatta

tajunnansisäiset dialogit minut periköön, jos tämän kirjan jätän lukematta.

Hiljaisuus soi h-mollissa

Kuten sanottu, olen hidas, enkä haukkaa kerralla suurta palaa, mikä taas ei tarkoita sitä ettenkö olisi hyväruokahaluinen. TBR-10:een kuuluvat loput viisi (eli ne kirjastossa oleilevat) esitän edellämainitun (vain ylitehokkaat väittävät tätä ajoittaista verkkaisuutta laiskuudeksi) syyn nojalla yksi kerrallaan.

Mari Strachanin esikoiskirjaa olen käynyt kääntelemässä sen kirjastoon ilmestymisen alkupäivistä asti.
Hiljaisuus soi h-mollissa.
Syy kääntelyyn: Kaunis nimi(hienoinen harmistus, etten itse ollut keksinyt sitä). Toinen syy: miellyttävä kielenkäyttö(ilmaisullisuuden tutkimusmetodina selailu). Kolmas syy: tarinan sijoittuminen walesilaiseen pikkukylään(kylillä sitä ollaan itsekin). Neljäs syy: päähenkilönä tyttö, joka lentää ja haaveilee(sama .. I believe I can fly). Viides syy: murhamysteeri ja maagisuutta(otteessa pitävä yhdistelmä). Kuudes syy: päähenkilö, joka rakastaa lukemista ja eläimiä(jag också). Seitsemäs syy: kirjailija kirjoitti teoksen, esikoisensa, kuudenkymmenen ikäisenä(huoli katoaa; ei ole liian myöhäisiä, on vain oikeita ajankohtia).

TBR 5 eli puolet aikomuksesta

J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
Camilo José Cela: Masurkka kahdelle kuolemalle
Zadie Smith: Nimikirjoitusmies
Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast
Viktor Pelevin: Generation P

(Nämä olivat omassa hyllyssä, seuraavat viisi ovat kirjastossa - siis jatkoa luvassa.)

Best song ever

linkki > ERIN - “VANHA SYDÄN”

melkeinpä luulen, että tämä :)

Listaamaan aikomuksia

Idea ei ole omani.
Listata kirjoja, jotka meinaan lukea.

Niitä, joita olen meinannut jo kauan. Lukemattomia lukemattomia.

Sulautuvat hyllyn olemukseen. Eivät tuoksu uutuuttaan vaan pöly ne tasaisesti verhoaa.

On niitä kirjastossakin - muutama(tuhat).

Vaatimus käy nyt ylitseni ja käskee tekemään ensin jollekin (työ)taholle lupaamani luovat ulosannit :) , mutta sitten listaamaan.

TBR 100 -lista on silkkaa hulluutta. Hiirikäsi puutuu. Sitäpaitsi suuren numeron edessä rupean pelkäämään, että koko hanke kaatuu.
Listaan kymmenen ja sillä siisti.

Joten seuraavaan bloggaukseen. Heissansaa.


(mitä tämä tekee täällä kuvablogin puolella. en tiedä. mutta sekaisin kuvat ja tekstit lopulta kuitenkin menevät tässä puurossa.)

kolme karhua

ne jotka asuivat suuren metsän keskellä
ja joiden taloon kultakutri meni
ja joiden talossa oli kolmen kokoisia puurolautasia
kolmen kokoisia tuoleja ja sänkyjä

ja johon karhut palasivat ja palattuaan huomasivat kultakutrin
joka oli unessa ja säikähti nähtyään karhut
ja josta kultakutri juoksi juosemistaan kotiinsa
jossa päätti, ettei enää koskaan lähde yksin metsään

joka päätös teki sen ettei kultakutri enää koskaan nähnyt kolmea karhua

kuvausurakka edessä

ohoh, en vieläkään ole saanut kenkäkuvausurakkaa alkuun. aina kun meinaan, tulee jokin uskomattoman hyvä este.
kenkiä on melko paljon, mutta suurin osa on "keräilykappaleita". käyttökenkätilanne on tällä hetkellä huono. ja tämäkin vielä - juuri kun sain hankittua karvavuoritetut pehmukkakengät, maa muuttui märäksi. Pehmukoillahan ei ole sitten minkäänlaista vedensietokykyä.

pehmukoiden täydellinen totaalinen vastakohta on ihanaisen korkeat musta avokkaat. niiden osalta täytyy sanoa: jatkan kävelyharjoituksia. :)
niitäkään en saanut itse kuvatuksi.
LINKKI >
Ne mainitut korkokengät
https://lh5.googleusercontent.com/_SnOefR07srg/TaBbYLowaLI/AAAAAAAABGU/DlrMjgG9Rf4/kev%C3%A4%C3%A4n%20merkki%20pienennetty.jpg (Image Sheep P. Kovala)

... ja taitaapa siellä myös lumen alta löytyneen pallogrillin jalat näkyä. :)

Flunssan lamauttamana kykenee vain vähäisiin suorituksiin. Vähäisiin ajatuksiin ja lyhyisiin lauseisiin. Olotilaan sopii pieni, mutta paksu lyhytlauseinen kirja "12.000 syytä olla onnellinen". Itse en juurikaan nyt keksi yhtään onnellisuussyytä, koska flunssa kattaa tällä hetkellä koko elämäni. Uskon silti, että olen joskus ollut onnellinen ja tulen heti tämän jyskyttävän kipuisen tukkoisen olon jälkeen olemaan vielä entistäkin onnellisempi.

Barbara Ann Kipfer on kielitieteen tohtori, leksikografi. Ja ainakin kirjan ilmestymisen aikoihin hän on asunut Connecticutin Milfordissa Yhdysvalloissa.

Hän on lapsesta saakka kirjannut ylös iloatuottavia pikkuasioita. Suora lainaus käännöksestä: Aloitin kuudesluokkalaisena pienellä kierrelehtiöllä, siirryin myöhemmin isoihin vihkoihin ja lopulta mikrotietokoneeseen ( - - ).

Häntä edelleen lainaten yksi esimerkki syystä olla onnellinen

se miltä matto tuntuu paljaissa jaloissa






hei, nyt keksin itsekin yhden > lätäkköön muodostuva rakkaan ihmisen peilikuva


Linkki: www.thingstobehappyabout.com

ketun ainoa vapaa päivä

elämän ainoa vapaa päivä. voikukkameressä. voi pikkuinen kettu. kuvauksen verran kestävä lyhyt hetki. luvalla.

olla olemassa, asua häkissä

still under the snow

someone's glasses

venevajat

Muinaissuomalaisten comeback :)


Ajatus kausiin

kivi
pronssi
rauta

mikä kausi nyt on

C.S.I:n 12 kausi
Top Modelin liki kahdeskymmenes kausi
Breakout Kingsien eka kausi, tosin USA:ssa jo toinen
kiekkoilijan ehjä kausi
presidentin eka
influenssakausi

farkkukausi

legs

Kamera-asiaa kerrankin

En ole merkkien enkä teknisten ominaisuuksien perään. Hifistely ei ole mun juttu. Hifistelijöiden juttuja on silti hauskaa kuunnella.
Mulle riittää, että kamera on käsillä, ja että (itselleni täysin käsittämättömien välivaiheiden kuluttua ottamani) kuva ilmestyy kannettavan näytölle.
Onko näinkin yksinkertainen kaunista :)

Jos nyt kuitenkin jotakuta lukijaa vaivaa kalustokysymys, niin saamasi pitää.

Kalusto on tämä:

Olympus E-30
Olympus E-400

Putkiosasto: Olympus zuiko digital 12-60 mm 2,8 - 4
Olympus zuiko digital 70-300 mm 4 - 5,6
Olympus zuiko digital 25 mm 2,8 (pancake)
Olympus zuiko OM 50 mm 1,8

Ja vielä tänään käyttöön otettu ihka uusi kuvakoje
Canon S-100

Viimeksimainittu on tuliterä taskukokoinen pakkaus. Ja täällä katuvalokuvauksen ja paparazzaamisen luvatussa kylämiljöössä yksi ominaisuus nousee ylitse muiden. Pakkaus on äänetön. Ei niitä piippauksia, räps-ääntä, ei tsuumailun melskettä.
Ei kuulu, ei näy. Miten se meni? Tilanne tekee ... hmmm
.. no, jotain.

Sitten on vielä sekalainen joukko taikalaatikoita, jotka aikahyppäyttävät aikalailla, erilailla.

Mamiya 135 EF 38 mm 2,8
Hanimex 33 mm
Agfamatic 2000
Gevabox
Lubitel 2 75 mm 4,5
Plaroid Onyx

.. ensi kesänä jääkaappiin siihen voimariinin ja violan viereen tehdään tilaa (toivottavasti) kehityskelpoisille filmeille.

last summer, Palmahovi

Se oli niitä kertoja, jolloin toivoo, että olisi tullut otettua evästä mukaan. Kallioiden lämpöä, koloja, poukama, vene, hiekkaa, rauhaa. Niitä päiviä, jotka pistävät kesäpäivien virrasta esiin.

last summer in Helsinki

camp life

Pienissä häissä

Messut Vaasassa

Jyväskylässä

Newborn